Mitä asioita uusperhe ei osaa ottaa huomioon asuntoa valitessaan?

Uusperhe jättää asuntoa valitessaan usein huomiotta kolme asiaa: vaihtuvan kotitalouden koon, vuoroasumisen asettamat vaatimukset pohjaratkaisulle ja sen, miten lasten kirjoillaolo vaikuttaa koulupaikkoihin ja kuljetuksiin. Näiden lisäksi yhteisen asunnon ostamiseen liittyy juridisia ja taloudellisia kysymyksiä, jotka yllättävät monen uusperheen. Alla käymme läpi juuri ne kysymykset, joihin kannattaa löytää vastaus ennen asuntonäytölle astumista.

Miten uusperheen arki muuttaa asunnon tilantarvetta?

Uusperheen arki muuttaa tilantarvetta ennen kaikkea siksi, että kotitalouden koko vaihtelee viikoittain tai jopa päivittäin. Kun lapset asuvat vuorotellen molempien vanhempien luona, asunnossa on välillä täyttä ja välillä hiljaista. Tämä rytmi tarkoittaa, että asunnon on toimittava sekä isona perheenä että pienempänä yksikkönä.

Tilastokeskuksen tietojen mukaan Suomessa oli vuoden 2023 lopussa lähes 46 000 uusperhettä, ja todellinen luku on tätäkin suurempi, koska laskennassa näkyvät vain samassa osoitteessa kirjoilla olevat perheenjäsenet. Käytännössä yhä useamman lapsen arki jakautuu kahden kodin välille, mikä tarkoittaa, että molempiin koteihin tarvitaan riittävästi tilaa.

Vaihtuva kotitalouden koko johtaa helposti tilanteeseen, jossa perhe ostaa liian pienen asunnon ajattelemalla vain hiljaisimpia viikkoja tai liian suuren varautuessaan aina vilkkaimpaan hetkeen. Järkevä lähtökohta on arvioida, kuinka monta ihmistä asunnossa on samanaikaisesti enimmillään, ja mitoittaa asunto sen mukaan. Säilytystila on erityinen sudenkuoppa: lasten tavarat, harrastusvälineet ja vuoroasumisen mukanaan tuoma kaksinkertainen vaatekaapin tarve kasvattavat säilytystilan tarvetta yllättävän paljon.

Miksi lasten vuoroasuminen vaikuttaa asunnon pohjaratkaisuun?

Lasten vuoroasuminen vaikuttaa pohjaratkaisuun siksi, että jokaisella lapsella on oltava oma, pysyvä tila molemmissa kodeissa. Pelkkä sohvannurkka ei riitä. Lapsenhuoltolakiin vuonna 2019 virallistettu vuoroasumisen määritelmä edellyttää, että lapsi asuu vähintään 40 prosenttia ajastaan kummankin vanhemman luona, ja tämä asettaa konkreettisia vaatimuksia asunnon huonemäärälle.

Pohjaratkaisun kannalta keskeisiä kysymyksiä ovat huoneiden lukumäärä, äänieristys ja tilojen muunneltavuus. Avoin pohjaratkaisu voi tuntua modernilta, mutta uusperheessä, jossa lapset tarvitsevat rauhaa läksyihin ja omaa aikaa, erillisillä huoneilla ja kunnollisilla ovilla on käytännön arvo. Asiantuntijat suosittelevat myös, että WC-tiloja on vähintään yksi jokaista kahta asukasta kohden, sillä aamuruuhka yhdellä pienellä vessakopilla on uusperheessä todellinen ongelma.

Tulevaisuuden joustavuus kannattaa ottaa huomioon jo hankintavaiheessa. Lasten kasvaessa tilantarpeet muuttuvat, ja pohjaratkaisu, jossa huoneita voi tarvittaessa jakaa tai yhdistää, palvelee perhettä pidempään. Myös etätyön yleistyminen on lisännyt tarvetta erilliselle työskentelytilalle, ja uusperheessä tämä tarve korostuu entisestään, kun kotona saattaa olla useita lapsia samanaikaisesti.

Mitä uusperhe usein unohtaa tarkistaa sijainnista?

Uusperhe unohtaa sijaintia valitessaan useimmiten tarkistaa, miten lasten kirjoillaolo vaikuttaa koulupaikkaan ja kuljetuksiin. Lapsi voi olla virallisesti kirjoilla vain yhdessä osoitteessa, ja maksuton koulukuljetus myönnetään lähtökohtaisesti vain tästä osoitteesta, ei automaattisesti molemmista kodeista.

Vanhempien kotien välinen etäisyys on yksi tärkeimmistä mutta usein aliarvioiduista tekijöistä. Kun kodit sijaitsevat lähellä toisiaan, lapsi voi liikkua kotien välillä itsenäisesti, kaveripiirit pysyvät yhtenäisinä ja harrastusmatkat pysyvät hallittavina. Jos vanhempien kodit ovat eri kaupunginosissa tai eri kunnissa, arki muuttuu logistisesti raskaaksi, ja lapsi voi joutua vaihtamaan koulua tai jäämään pois tutuista harrastuksista.

Palveluiden saatavuus on myös asia, jonka uusperhe usein tarkistaa vain toisen kodin osalta. Päiväkotipaikka, terveyskeskus ja koulun sijainti määräytyvät kirjoillaolon mukaan, mutta käytännön arki tapahtuu molemmissa kodeissa. Kannattaa siis selvittää, miten palvelut järjestyvät myös sen kodin läheisyydestä, johon lapset eivät ole kirjoilla.

Kuinka suuri asunnon pitää olla uusperheelle?

Uusperheen asunnon koko riippuu lasten lukumäärästä, iästä ja vuoroasumisen järjestelystä, mutta perusperiaate on selvä: jokaisella lapsella on oltava oma huone tai selkeä oma tila, ja yhteisten tilojen on toimittava myös täyden talon tilanteessa. Neliöiden sijaan tärkeämpää on huoneiden määrä ja pohjaratkaisun toimivuus.

Lasten ikä vaikuttaa tilantarpeeseen merkittävästi. Pienet lapset tarvitsevat ennen kaikkea turvallisen leikkitilan ja valvonnan mahdollistavan pohjaratkaisun, kun taas kouluikäiset ja teini-ikäiset kaipaavat omaa rauhaa läksyihin ja ystäviensä vastaanottamiseen. Uusperheessä, jossa lapset voivat olla eri-ikäisiä ja eri biologisten vanhempien lapsia, nämä tarpeet saattavat esiintyä samanaikaisesti.

Taloyhtiön yhteiset tilat voivat paikata asunnon pieniä neliöitä yllättävän tehokkaasti. Toimiva pyykkitupa, riittävä varastotila ja yhteinen sauna vapauttavat asunnon omia neliöitä varsinaiseen asumiseen. Kannattaa myös selvittää uudiskohteiden pohjaratkaisut, sillä ne on usein suunniteltu nykyaikaisen perheen tilantarpeet mielessä pitäen.

Milloin uusperheen kannattaa ostaa asunto yhdessä?

Uusperheen kannattaa ostaa asunto yhdessä silloin, kun parisuhde on vakiintunut, molempien talous on selvitetty läpikotaisin ja omistussuhteet sekä vastuunjako on kirjattu kirjallisesti ennen kaupantekoa. Yhteinen asunto on merkittävä taloudellinen sitoumus, ja uusperheessä siihen liittyy tavallista enemmän juridisia kysymyksiä.

Avoliitto ja omistussuhteet

Avoliitossa noudatetaan nimiperiaatetta: omaisuus kuuluu sille, jonka nimiin se on hankittu. Toisin kuin avioliitossa, avoliitto ei automaattisesti tuo taloudellisia oikeuksia tai velvollisuuksia puolisoiden välille. Jos toinen on maksanut suuremman osan asunnosta mutta molemmat on kirjattu omistajiksi tasan, ero voi johtaa epäoikeudenmukaiseen lopputulokseen. Avopuolisoiden keskinäinen sopimus ja omistusosuuksien tarkka kirjaaminen kauppakirjaan ovat siksi vahvasti suositeltavia.

Varainsiirtovero ja rahoitus

Asuntokauppaan liittyy myös verotuksellisia seikkoja, jotka uusperheen on hyvä tuntea. Asunto-osakkeesta maksetaan varainsiirtoveroa 1,5 prosenttia velattomasta hinnasta ja omakotitalosta 3 prosenttia kauppahinnasta. Huomionarvoista on, että ensiasunnon verovapaus poistui vuoden 2024 alusta, joten se ei enää vähennä ostajan kuluja. Lisäksi yhteinen asuntolaina on molempien yhteisvastuullinen velka, ja jos edelliseltä parisuhteelta on vielä lainoja auki, ne kannattaa järjestellä ennen uuden lainan hakemista, jotta rahoitusneuvottelu sujuu jouhevasti.

Sp-Kodin välittäjät ovat tottuneet auttamaan uusperheitä juuri näissä kysymyksissä. Säästöpankin kanssa tehtävä yhteistyö tarkoittaa, että rahoitusratkaisu ja ostotoimeksianto voidaan hoitaa saman katon alta, jolloin kokonaiskuva pysyy selkeänä alusta loppuun.

Tämä sisältö on luotu tekoälyn avulla, ja se voi sisältää virheitä.