Siirry sisältöön
Ota yhteyttä
Uutiset

Vastuullisuuden vaatimukset muuttavat rakentamista ja asumista Suomessa

Koronapandemia on vauhdittanut ympäristövaatimusten jo aloittamaa muutosta rakentamisessa ja asumisessa Suomessa. Meillä rakennetaan taloja, kaupunkikortteleita ja asuinalueita yhä enemmän puusta. Tulevaisuudessa luonnon monimuotoisuutta, laadukasta asumista ja yhteisöllisyyttä vaalitaan entistä vahvemmin myös urbaaneissa asuinympäristöissä ja kaupunkikortteleissa.

Puutalojen pihapiiri

– Pandemia on saanut kaupungeissa asuvat ihmiset kaipaamaan lisää tilaa ja luontoa. Myös yhteisöllisyyden ja sosiaalisen elämän kaipuu on voimistunut pitkään jatkuneiden koronarajoitusten ja -suositusten myötä. Tällä kaikella on suuri vaikutus asumisen trendeihin, preferensseihin ja vaatimuksiin sekä sitä kautta rakentamiseen ja asuinalueiden kehittämiseen, sanoo Sp-Kodin toimitusjohtaja Jukka Rantanen.

– Olemme siirtymässä fossiilitaloudesta materiaaleja kierrättävään ja ilmastonmuutosta hillitsevään kiertotalouteen. Rakennusmateriaalien kierrätyksestä ja uudelleenkäytöstä tulee meillä arkipäivää. Muutosta vauhdittaa se, ettei meillä ole vaihtoehtoa, jos haluamme säilyttää maapallon elinkelpoisena ja elinvoimaisena tuleville sukupolville, sanoo tulevaisuuden asumisen asiantuntija Kimmo Rönkä. – Rakentamisessa ja asumisen suunnittelussa tulee perspektiivi ymmärtää nyt laittaa riittävän kauas, vähintäänkin sadan vuoden päähän. 

– Rakentamisen ja asumisen kriteerit muuttuvat koronapandemian seurauksena samalla tavalla kuin sata vuotta sitten espanjataudin ja tuberkuloosin jälkeen. Nyt pitäisikin resetoida kaupunkimme ja korttelimme ja uusia kaupunkisuunnittelun asetukset, Rönkä jatkaa. – Suomessa on tilaa, väljyyttä ja mahdollisuuksia rakentaa ekologisesti ja kestävästi sekä parantaa merkittävästi ihmisten asumisen laatua. On kestämätöntä, että meillä keskitytään rakentamisessa edelleen määrään laadun sijaan.

– Kaupunkisuunnittelijoiden velvollisuus on laittaa rima korkealle ja ottaa huomioon sekä ympäristövaatimukset että ihmisten vehreämmän asuinympäristön toiveet. Jos kaavoittajat lisäisivät viherkertoimia kaavoihin, rakennuttajien olisi pakko toteuttaa niitä, toteaa Rönkä. – Asumiseen liittyvä 3/30/300-ajattelu on kannatettava – sekä ihmisen että ympäristön näkökulmasta. Siinä jokaisen kodin jokaisesta ikkunasta pitäisi näkyä vähintään kolme puuta. Tontista vähintään 30 prosenttia pitäisi olla puiden peittämää, ja lähimpään puistoon ei saisi olla matkaa 300 metriä enempää.

Ylisukupolvinen, väljempi ja yhteisöllinen asuminen lisääntyy

– Tulevaisuudessa kaksio on yhden ihmisen koti. On epäinhimillistä joutua pidemmän päälle syömään, tekemään töitä ja seurustelemaan huoneessa, jossa nukkuu, väittää Rantanen. – Pidän epäinhimillisenä sitäkin, että tilavaan asumiseen tottuneet, yksin jääneet vanhukset joutuvat usein viettämään elämänsä viimeiset vuodet pienissä yksiössä. Niissä heidän liikkumisensakin jää todella vähäiseksi.

– Meillä rakennetaan yhä aivan liian pieniä asuntoja asumisen laadun ja viihtyvyyden näkökulmasta. Onko sekään kovin inhimillistä ja arjessa toimivaa, jos nelihenkinen lapsiperhe joutuu asumaan 53 neliön kolmiossa, kysyy Rantanen. – Olemmeko menneet oikeaan suuntaan, jos asumisen laatumme ja asumisviihtyvyytemme on heikentynyt hyvinvoinnin ja vaurauden lisääntymisestä huolimatta? 

– Uskon, että tulemme siirtymään rakentamisessa tuotantolähtöisyydestä asiakaslähtöisyyteen ja määrästä laatuun. Yksiöiden ja kaksioiden keskikoot tulevat kasvamaan, sanoo Rönkä. – Puurakentajat ovat vielä tänä päivänä isojen betonirakentajien haastajia, mutta huomenna on toisin. Suomella on kaikki mahdollisuudet kehittyä vehreistä metsäkaupungeistaan ja -asuinalueistaan kuuluisaksi maaksi maailmassa.

– Tulemme näkemään isoja muutoksia myös asumisen trendeissä. Ylisukupolviset asumisratkaisut tulevat yleistymään kaikkialla Suomessa. Muutaman vuosikymmenen päästä meillä on ylisukupolvisia kortteleita kaupungeissa, ja perheet ja suvut asuvat samoilla alueilla lähellä toisiaan, toteaa Rantanen. – Myös monipaikka-asuminen tulee entisestään yleistymään. Vapaa-ajan asuntoja pitäisikin kunnissamme pystyä nykyistä helpommin muuttamaan ympärivuotiseen asumiseen soveltuviksi omakotitaloiksi.

– Tulevaisuuden kaupungit ovat Pariisin ja Rooman tapaan korttelinkokoisia, ja niillä on ystävälliset kasvot. Väitän, että entisajan kylä palaa kaupunkiin mikrokoossa ja kaduista tulee meillä elävämpiä, sanoo Rönkä. – Yhteisöllisyys, toisistamme huolehtiminen ja sosiaalinen vuorovaikutus tulevat lisääntymään. Myös korttelikohtaisten ja pienten alueiden paikallisten palveluiden määrä ja suosio tulevat kasvamaan.

Jokaisen ihmisen asumisen valinnoilla on merkitystä

– Vaikka vastuullisuuden ja kestävän kehityksen arvot ohjaavat tulevaisuudessa kaupunkisuunnitteluamme, kaavoitusta ja rakentamista, muutokset eivät tapahdu yhdessä yössä. Haasteena on myös se, kuinka saada suuret massat muuttamaan ekologisesti tuotettuihin ja lämmitettyihin asumisratkaisuihin, sanoo Rantanen.

– Monilla olisi halua pienentää omaa asumisen hiilijalanjälkeään ja asua ekologisemmin, muttei taloudellisia mahdollisuuksia tehdä muutoksia omassa asumisessaan.

– Muutos etenee klassisen innovaatiokäyrän mukaan niin, että ensimmäiseksi asumistaan muuttavat ekologisemmaksi hyvätuloiset, Rönkä jatkaa. – Ekologisuuden vaatimukset voimistuvat, ja siksi muutosvauhti tulee olemaan nopeampaa kuin osaamme nyt kuvitella.